Ilman torahampaita, kunnon kynsiä, sarvia, talviturkkia...

Isä Jumala on varustanut luomansa selviytymään siinä nurkkauksessa, missä ne elämän laajassa kokonaisuudessa elävät ja antanut kyvyn muuntua, sopeutua ja toipuakin vammoista.

Ihminen sen sijaan on Luojan viisaudesta "alaston apina", jokseenkin täysin puolustuskyvytön ja altis kaikelle mahdolliselle kuuman ja kylmän vaihtelusta petojen hyökkäyksille. Milläs hankit ruokasi täydentämään keräilijän marjasatoa, kun kauris juoksee niin nopeasti, mammutti pistää vakavasti hanttiin ja maukkaat linnutkin korkealle lentävät karkuun?

Katsotaan joitain esimerkkejä, mitä Homo erectus joutui siis kohtaamaan pleistoseeniajan kotiplaneetallaan


Sapelihammas kissa

Smilodon pään rekonstruktion vaiheita
kuva wikimedia

Sapelihammas kissa
kuva wikimedia

Sapelihammas kissa (ei tiikeri!) eli maapallolla eoseenikaudelta pleistoseeniajan loppuun (42 mvs - 11.000 eKr).

Karhumaisia, vahvoja eläimiä, joiden hurjat sapelihampaat saattoivat olla jopa puolimetriä pitkiä. Leijonan tapainen sosiaalinen metsästäjä, sapelihammaskissa kävi porukalla reippahasti mammuttienkin kimppuun ja saalisti kooltaan valtavia maa-laiskiaisia.







Luolakarhu

Pleistoseeniajan luolakarhu
kuva wikimedia

Euroopan luolista on löydetty monia luolakarhun (ursus spelaeus sergiodlarosa) luurankoja. Ne ilmeisesti viihtyivät luolissa. Nämä alkavat esiintyä pleistoseenikauden alussa ja kuoleva sukupuuttoon ennen viimeistä jääkautta 5 mvs - 27,500 eKr.

Luolakarhut olivat nykyisen ruskean karhun kokoisia uroksen painaessa jopa puoli tonnia. Ne olivat enimmäkseen kasvissyöjiä, kuten Jumala luomiskertomuksessa antaa eläimille ja ihmisille syötäväksi!

Vaan on siinä melkoinen kilpailutilanne, kumpi luolassa asuu, hienohipiäinen Homo erectus ilman torahampaita ja sarvia, vai nalle-karhu, joka yhdellä tassun iskulla saa ihmisen pään irti.


Villainen sarvikuono

Villainen sarvikuono Rhinoceros antiquitatis
taiteilijan käsitys
kuva wikimedia

Homo erectus kohtasi monin paikoin erilaisia sarvikuonoja, ja niiden joukossa myös tämän uljaan ilmestyksen. Se kuuluu pleistoseeniajan megafaunaan, joka käsitti suurimpia maapallolla koskaan eläneitä maaeläimiä. Tämä veturi oli 3- 4 metriä pitkä ja painoi 2 - 3 tonnia.

Eläimet selviytyivät viimeisestä jääkaudestakin, mutta ovat kuolleet sukupuuttoon joskus 40.000 vuotta sitten. Niiden läheisin nykyajan sukulainen on Sumatran sarvikuono.


Kättä pitempää!
Oletko koskaan kuullut leijonan karjuvan tai suuren kissan silmien vaanivan sinua yön pimeydessä?

Oletko koskaan kuullut ihmisestä, joka on joutunut painimaan karhun kanssa? Tai viattomasta sivullisesta metsässä kulkevasta, joka on vahingossa joutunut emokarhun ja sen pennun väliin?

Oletko koskaan kokenut sarvikuonon sangen yksisuuntaisen hyökkäyksen, josta on vitsit vähissä?

Oletko koskaan katsellut nälkäisenä mahtavaa mammuttia, joka tarjoaisi ravinnoksi lihaa koko porukalle pitkäksi aikaa, jos sen saisi jotenkin kumottua?

Siinä tulee mieleen, että jos olis jotain kättä pitempää...