 |
| Acheulean kirveitä Kent, Englanti. 1912 kuva wikimedia |
Raamatullinen "esihistoria"
1800-luvun taitteessa Euroopassa ei vielä varsinaisesti ymmärretty geologiaa, arkeologiaa tai kehitysoppia, jotka alkoivat nopeasti vallata alaa parikymmentä vuotta myöhemmin. Antikvariaatit toki olivat olemassa, outojen vanhojen esineiden kokoelmat, ja museoissa ja palatseissa vanhaa oli näytteillä. Mutta mitään kovin selkeää käsitystä niiden todellisesta merkityksestä tai ajoituksesta ei vielä ollut.
Historian lähteistä Raamattu ulottui kaikkein kauimmas menneisyyteen, ja siellä Aatami ja Eeva ryhtyvät maanviljelijäperheeksi, Tuubal-Kain tekee metallitöitä... Oli siis täysin raamatullista ja järkevää ajatella, että ihmisen historia on aina ollut samantapaista peltojen karhimista, käsityötä, metsästystä, kalastusta ja sepän pajan taontaa Ilmarisen tyyliin kuin feodaaliajalla tai sitä ennen historian lähteistä näkyy.
John Ferre 1799
Ensimmäisen tällaisen kirveen löysi vuonna 1799 eräs Englannin "Lauri", innokas vanhojen esineiden keräilijä John Frere (1740-1807). Hän oli Norfolkin sheriffi ja valittiin myös edustajaksi parlamenttiin Lontooseen ja kotonaan oli melkoinen museo. Frere löysi yllä olevan kuvan tapaisia työkaluja kerrostumasta, joka muodostui muinaisen järven pohjasta ja kiviesineiden lähellä oli sukupuuttoon kuolleiden eläinten luita.
Frere lähetti esineet Lontooseen Royal Academy tutkittaviksi. Hän sanoi, että ne edustavat ihmisen historiassa muinaista aikaa, ennen kuin metalli oli käytössä. Akatemiassa ei kunnon sheriffin ehdotusta otettu lainkaan vakavasti, ja löytö jäi unohduksiin.
Boucher de Perthes 1830
 |
| Boucher de Perthes (1788-1868) kuva wikimedia |
Aluksi de Perthes piti löydöt omana tietonaan alkaen vapaa-aikoinaan haravoida seutua. Työ tuotti tuloksia ja esimerkiksi vuonna 1846 hän löysi Menchecourt nimiseltä paikalta soran keskeltä norsun ja sarvikuonon kivettyneitä luita.
Vuonna 1847 de Perthes julkaisi kirjan, jossa hän esitteli tekemiään löytöjä Antiquités celtiques et antédiluviennes (kelttiläisiä ja tulvaa edeltäviä muinaislöytöjä). Siinä hän esitti kivityökalujen olevan kivikaudella eläneen ihmisen tekemiä.
Tieteellinen yhteisö ei ollut vakuuttunut, piirretyt kuvat eivät olleet kovin tarkkoja ja olivatko ne tosiaan ihmisen tekemiä, vai luonnon itse luomia "eoliitteja"?
Keskustelu jatkui vuosikymmeniä. Modernin geologian isä Charles Lyell (1797-1875) esitti, että Somme-joen halkoma Picardyn kalkkitasanko on muinoin ollut yhteydessä Kentin alueen kalkkikerrostumiin, josta John Ferre oli löytänyt kivikirveitä.
[In his novel Journey to the Centre of the Earth (1864), Jules Verne makes reference to Boucher de Perthes after Professor Lindenbrock, Axel and, Hans discover "antediluvian" human heads on a beach near the center of the earth. wikipedia]
Marcel-Jérôme Rigollot 1855
Tohtori Marcel-Jérôme Rigollot (1786-1854) oli kovin epäileväinen Boucher de Perthesin väitteistä, että tämä on muka löytänyt satoja muinaisen ihmisen tekemiä kivityökaluja.
Rehellisenä miehenä hän ryhtyi itse selvittämään, miten asia on! Hän lähti kulkemaan jalan Somme-joen rantamailla 1855 todistaakseen de Perthesin erehtyneen. Suureksi hämmästyksekseen hän alkoi itse löytää suuret määrät kivityökaluja soran keskeltä.
Amiensin seudulta Somme-joen rantamilta, Abbevillestä ja Saint-Acheulesta löytyi nyt niin vakuuttavat todisteet, että eurooppalaiset tutkijat alkoivat vakuuttua esihistoriallisen ihmisen siellä joskus muinoin asuneen.
Louis Laurent Gabriel de Mortillet 1872
 |
| Louis de Mortillet (1821–1898) kuva wikimedia |
...
Virallinen nimi Acheulean kivityökalujen ryhmä (Acheulean industry) annettiin vuonna 1928.
Kenelläkään ei vielä 1900-luvun alussakaan ollut perusteltua käsitystä, minkä ikäisistä löydöistä on kyse. Nooan ajan Vedenpaisumusta ne edelsivät, siitä oltiin yhtä mieltä (antediluvian).
[Olen koonnut tämän kirjoituksen tiedot englantilaisen wikipedian eri artikkeleista]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti