Kuka olet, ihminen?

KUUDES LUOMISPÄIVÄ

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
1 Ms 1:24-31

Ensimmäinen luomiskertomus kertoo ihmisen luomisesta rikkaalla ja monisäikeisellä tavalla, jossa riittää meille pohtimista koko elämämme ajaksi.

Ihminen luodaan kyllä samassa rytmissä ja aivan viimeisenä vihreiden kasvien, meressä vilisevien kalojen, taivaalla lentävien lintujen ja isojen pienten maaeläinten jälkeen Jumalan kuudentena työpäivänä.  Tätä kertomusta voisimme siksi kutsua "luonnontieteelliseksi kertomukseksi" ja ihminen on integraali osa luomakuntaa ja sen elävää luontoa.

Yllättäen Jumala ei toimi tässä kaiken muun luomisena tapaan. Kertomuksen alussa luomisen Sanalla Hän valaisi maailman "Tulkoon valkeus!" Samoin luomisen Sanalla Hän asetti auringon ja kuun ja tähdet taivaankanteen ja sai viidentenä päivänä meret vilisemään kaloja. (Tätä hieman katselimme yhdessä devonikauden kalareissulla). Luomisen Sanalla Hän kuudentena päivänä täyttää maankamaran kaikenlaisella elämällä.

Ihmisen kohdalla asia muuttuu salaperäiseksi keskusteluksi, jossa Jumala sanoi "Tehkäämme ihminen!"

Väkevästi Jumala sanoo - taas monikossa "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme!"

Ja näin Jumalan ja Hänen salaperäisten seuralaistensa kuvaksi ja kaltaiseksi tehty ihminen saa hallitsijan mahtavan tittelin :  "hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu".

Ja jos tämä ei riitä jumalalliseksi ilmoitukseksi, niin sieltä kyllä pesee lisää:
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Jumalan kuva on asetettu kaiken luodun hallitsijaksi. Mutta vielä enemmän, Jumalan kuva on "mies + nainen".

Vegetaristeja kaikki!
"Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit."


Kuka olet ihminen?
Raamatun vastaus on
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Tänään ei kukaan voi kiistää, etteikö olisi tapahtunut kuten Jumala Raamatun pyhissä kirjoituksissa sanoo - ihminen on ollut ja on hedelmällinen, täyttänyt maan ja ottanut sen valtaansa ja hallitsee kaikkea.

Erityisen tärkeä meidän on panna merkille, että tämä Jumalan antama hallitusvalta ei rajoitu mielessämme vain muuhun luomakuntaan, vaan olemme yksilöinä ja kansoina hyvinkin alttiita pyrkimykselle hallita myös muita Jumalan luomia ihmisiä.

Homo erectus blogi
Tässä blogissa tarkoitus on kelata taaksepäin filmiä kauas ihmisen historian aamuhämärään, pitkän valloitusmatkan alkutaipaleelle. Ihmisiä oli vielä sangen vähän ja sapelihammastiikeri nauroi hänen "valtiudelleen".  Vaan eipä naura tiikeri enää tänään, kohta olemme sukupuuttoon senkin surmanneet - luomakunnan valtiaita ja herroja kun olemme Jumalan säädöksestä.

Kaksi viimeistä sanaa ovat sangen tärkeitä - ihminen näet laulaa mielellään "Ei muuta herraa jumalaa, kuin kansa kaikkivaltias". Tahdomme olla ylipäälliköitä siinä missä enkeliruhtinas Lucifer, valon kantaja.

Vaan kohtalokasta on unohtaa, kuka on ihmiselle antanut herruuden luotujen yli. Unohdamme silloin sen tosiasian, että olemme talon Isännälle vastuussa talonmiehen ja puutarhurin ja metsänhoitajan hommistamme.

Vaan nyt siis tämän päivän super-ihmisen maailmasta kauas kauas taaksepäin ennen Aatamin ja Eevan aikaa!


Rukous
Pyydämme yhteisille opinnoillemme Pyhän Hengen johdatusta, ymmärrystä, viisautta ja sydäntemme avoimuutta totuudelle virren 484 sanoin

1.
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

2.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.

3.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.

4.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.

Zachris Topelius 1869. 
Suom. Martti Ruuth 1902. 
Virsikirjaan 1938.