Eugène Dubois ja Javan ihminen (2)

Kaksi gibbonia Saltzburgin eläintarhassa
kuva wikimedia

Eugène Dubois matkusti joulukuussa 1887 vaimonsa ja pienen vauvan kanssa Sumatralle. Hän toimi Bavatassa (nyk. Jakarta) armeijan lääkärinä. Vapaa-aikansa Eugène käytti etsien lähiseuduilta fossiileja, jotka voisi olla hänen olettamansa "puuttuvaa linkki" apinan ja nykyihmisen välillä.

Miksi Dubois valitsi kauko-Idän Darwinin ehdottaman Afrikan sijasta?

Eräs syy oli varmaan käytännöllinen - mahdollisuus tutkia trooppista aluetta Hollannin Itä-Intiassa taloudellisesti turvassa palkattuna lääkärinä.

Seudulla elää gibboneita (hylobatidae), joita Dubois piti mahdollisena ihmisen sukulaisena ja häntä kiinnostivat tietenkin Sumatralta löydetyt apinan pääkallojen fossiilit.

Valtiovallan määräämien viidenkymmenen pakkotyössä olevan miehen avulla Eugène haravoi suurella vaivalla 1888-89 lähiseudun tihetiä viidakoita löytämättä kuitenkaan mitään merkittävää.


Java ihminen löydetään

Wadjak I
kuva TalkOrigins

Vuonna 1888 insinööri B.D. van Rietschoten oli löytänyt varsin hyvin säilyneen  pääkallon fossiilin Javalla sijaitsevan Wadjakin hiilikaivoksesta (Wadjak I).

Dubois onnistui siirtämään työpaikkansa Sumatralta Javalle ja muutti perheensä kanssa sinne vuonna 1890. Hän meni heti päästyään tutkimaan samaa kaivosta ja löysi kuin löysikin sieltä vielä toisen kivettyneen pääkallon, joka tosin on huonokuntoisempi. Kallo tunnetaan paleoantropologiassa nimellä Wadjak II.  

Solo-joki Bojonogero, itä-Jaava
kuva wikimedia

Duboisin löydöt Solo-joelta 1891-92
kuva wikimedia

Hän sai kenttätyöhön avukseen kaksi kaivosinsinööriä ja valtion pakkotöissä olevia miehiä, kuten Sumatralla, ja alkoi heidän avullaan haravoida läheistä Solo-joen laaksoa.  Syyskuussa 1890 Dubois löysi leukaluun oikean puoliskon, jossa oli joitain hampaita, Koedoeng Broeboes nimisestä kohteesta. 

Elokuussa 1891 löytyi yksi poskihammas (tarkkoja poikia!) ja lokakuussa vain metrin päässä hampaan paikasta (sic!) pääkallon laki. Vuotta myöhemmin, elokuussa 1892 noin 15 metrin päästä näistä löydöistä esiin tuli melkein kokonainen vasen reisiluu. 

Kuvassa näemme ensimmäisen tieteellisen piirroksen, jossa on Homo erectus pääkallon laki, vasen reisiluu ja poskihammas.

Pithecanthropus erectus 

Vuonna 1894 Dubois julkaisi löytönsä, jolle hän antoi tieteellisen nimen Pithecanthropus erectus. Nimi tarkoittaa pystyssä kävelevä.

Löytönsä Dubois tulkitsi juuri sen mukaan, mitä oli lähtenyt etsimään: ei apina, ei ihminen, vaan jotain siltä väliltä ... ihmisen kehityksen puuttuva linkki!

Moderni tutkimus on huolellisesti käynyt läpi Duboisin löytöä ja tulkintoja. Nykyään ollaan sitä mieltä, että reisiluu ei kuulu Java ihmiselle vaan on jonkun nykyihmisen luu. Löytöalueelta on löytynyt orangutangin hampaita, joten päälaki jää Solo-joelta päätodisteeksi, niin sanoakseni.

Eikä suinkaan merkityksetön kalotti!

 It is instructive to listen to Gish (1993) expounding on the apelike qualities of the skullcap:
"Now we see that the skullcap is very apelike; notice that it has no forehead, it's very flat, very typical of the ape. Notice the massive eyebrow ridges, very typical of the ape".

Despite this, the skullcap definitely does not belong to any ape, and especially not to a gibbon. It is far too large (940 cc, compared to 97 cc for a gibbon), and it is similar to many other Homo erectus fossils that have been found. One of these is Sangiran 17, also found on Java. This skull, which is never mentioned by creationists, is an almost complete cranium and is clearly human, albeit primitive. Others are the Turkana Boy and ER 3733 fossils, both of which creationists recognize as human.
TalkOrigins

Javan ihmisen löytyminen ja siitä käyty kriittinen tieteellinen keskustelu joka tapauksessa avasivat eurooppalaisten tutkijoiden silmät kenttätyön merkitykselle. Jahkailu on loputonta, lähdetään hakemaan todisteita ja katsomaan, mitä äiti Maan pintakuoresta löytyy muistoja menneiltä ajoilta ja ihmisen alkujuurista.

Kirjallisuutta:

TalkOrigins antaa kolme uudehkoa tieteellisen tason julkaisua, joiden nimetkin jo kertovat paljon.

Gould S.J. (1993): Men of the thirty-third division. In Eight little piggies. (pp. 124-37). New York: W.W.Norton. (Kuvaa Eugene Duboisin teorioita Javan ihmisestä)

Shipman P. (2001): The man who found the missing link: the extraordinary life of Eugene Dubois. New York: Simon & Schuster.

Theunissen B. (1989): Eugene Dubois and the ape-man from Java. Dordrecht,The Netherlands: Kluwer Academic Publishers.